Eli se yksittäinen tekijä, joka tuntui sitovan kaiken yhteen
Kuunteleminen on avain onneen. Miten tätä sitten treenattiin käytännössä, ja miten se näkyi osana kaikkea harjoittelua?
Kuunteleminen on teoriassa helppoa ja selkeää - me sanotaan koiralle istu, ja koira istuu. Käytännössä joskus me sanotaan koiralle istu ja se meneekin maahan.
Miten tuoda kuunteleminen osaksi kaikkia treenejä
- Harjoittelu alkaa palkkasanojen erottelulla - koiralle esitellään sekä lelu että nami, ja oikealla palkkasanalla se saa oikean palkan
- Jos koira ei välitä leluista, harjoituksen voi toteuttaa esimerkiksi kupissa ja kädessä olevalla namilla
Lisäksi kuuntelun voi tuoda osaksi ihan treeniasetelmaa - kentällä on koottuna kaikki luokan liikkeet, eikä vain se, mitä ollaan sillä hetkellä tulossa tekemään. Tällä tavoin koiralla ei ole tarvetta tuijotella kenttää ja arvailla seuraavaa tehtävää - ohjaaja kyllä kertoo mitä seuraavaksi tehdään.
Muita pohdinnan arvoisia asioita ovat kapulanpito ja kohdetyöskentely - onko koiralla oikeasti vihje kapulaan tarttumiseen, vai tarttuuko se kapulaan ainoastaan koska näkee sen?
Jos kyllä, ei ole ihme jos koira kapulanpidon jälkeen yrittää varastaa kapulan takaisin liikkeenohjaajalta, tai hyppynoudossa unohtaa hypyn ja juoksee vain kohti kapulaa - sehän kirjaimellisesti näki kapulan ja toimi kuten on opetettu ja juoksi sille tarttumaan kiinni.
Sama koskee kohdetyöskentelyä - jos koira juoksee ruutuun mennäkseen targetille ja targetin poistuessa käyttääkin kohteena ruudun etunauhaa - sehän teki jälleen mitä on opetettu.
Huomioi siis harjoitellessa erillinen vihje targetille menoon ja kapulaan tarttumiseen - näiden mukaan tuonnilla lisäät harjoituksiin kuuntelua, ja sen myötä keskittymistä ja suoritusvarmuutta.
Hyviä treenejä!
Saara / Takku ja Rakit
Vastaukset